Edinburgh

 27.9.-2.10.2015 opistolaisyhdistys järjesti matkan Skotlantiin, ohessa matkassa mukana olleen Pekan matkakertomusta ja tekstin jälkeen linkit upeisiin reissukuviin.

Kohteena Skotlannin pääkaupunki Edinburgh, jonne suunnattiin kuudentoista osanottajan joukolla.

Ensimmäisenä aamuna lähdimme kävellen kohti Edinburghin linnaa. Välillä olisi kaikenlaista nähtävää mennen tullen. Hienoja rakennuksia oli joka puolella. Ihmeellisiä savupiippuja talojen katoilla pitkät rivit. Voisi ehkä sanoa, että ne antoivat taloille pikantin säväyksen.
Katujen ja talojen välissä oli usein syvennys, missä oli pöytiä ja tuoleja. Ikään kuin joku kellariterassi. Kai siellä vietettiin aikaa lämpimänä vuodenaikana. Kukkia ja sellaista oli koristeena usein.
Dublin Streetkin siellä on, mistä tuli mieleen Irlannin reissu. Irlannistahan Skotlantiin tulivat ensimmäiset asukkaat historian mukaan, ehkä sen kunniaksi kadun nimi.St Andrew Square Garden on hieno viheralue talojen keskellä.
Korkea Melvillen muistomerkki kohoaa puiston ylle. Henry Dundas oli ensimmäinen Melvillen varakreivi, monipuolinen mies. Siksi monumentti.
Siitä alaspäin tuli vastaan kadun päässä Sir Walter Scottin muistomerkki. Maailman korkein muistomerkki kirjailijalle. Kaikkihan muistavat kirjan ”Ivanhoe”. Pojat enimmäkseen kuitenkin. Mm. se on hänen käsialaansa. Sinne pääsee kiipeämään ylös, jos hinkua on korkealle.
Matka jatkui kohti Skotlannin Kansallisgalleriaa. Samalla tämän gallerian kohdalla ylitettiin rautatiet. Waverlyn asema on siinä kivenheiton päässä, kuten myös Prinses Mall, iso ostoskeskus.Siitä kiivettiin Playfair Steps-rappuja pitkin ylös kohti vanhaa kaupunkia. Siinä kadunkulmassa oli Officer-patsas. Iso muistomerkki Etelä-Afrikassa vuosina 1899-1902 kaatuneiden brittisotilaiden muistoksi. The black Watch Memorial on tämän muistomerkin nimi.
Ramsay Lanea pitkin lähestyttiin Edinburghin linnaa. Välillä oli kaikenlaista tutkittavaa. Mm. Camera Obscura, mikä on kuuluisa paikka. Muutamia kuvia otettiin sen edustalla kottikärryjen aisoissa.
Linnalle oli muitakin menijöitä ihan roppakaupalla. Esipiha vai mikä olikaan, se oli iso. Matalat muurit ympäröivät sitäkin, mutta niiden yli näkyi alhaalla vilisevä liikenne pitkin Johnston Terracea. Linnan toisella puolella on alhaalla rautatie. Taisi olla Princes Garden siinä rautatien ja linnan välissä vielä.
Linnaan pääsy oli sisäpihalle asti ilmainen, sitten oli maksun vuoro, jos halusi itse linnaan sisälle mennä. Taisi olla yli kaksikymmentä puntaa. Olisi se kai onnistunut, jos oltaisiin oltu siellä jo aamulla. Siihen hintaan olisi tutkittava kaikki paikat ja se ei tunnissa tai kahdessa onnistuisi.Joten sisään meneminen jäi.
Oli se hyvä nähdä se sisäpiha kuitenkin. Tietysti siellä oli matkamuistomyymälä, kuten asiaan kuuluukin. Ja Skotlannin leijona oli ulkoseinällä myös. Skotlannin kaikkien klaanien tunnukset olivat seinällä samassa taulussa.Ulkopuolella sisäänkäynnin vieressä on seinässä William Wallacen patsas. Hän oli skotlantilainen vapaustaistelija 1200-luvun loppupuolella. Samoin siinä seinällä on Skotlannin vaakunakin.
Ne jäivät siihen seinälle ja me lähdettiin kävelemään pitkin Royal Milea. Sen varrella on vaikka mitä nähtävää, kirkkoja ja patsaita. Käytiin kahvilla siinä ihan Castle Hillillä Royal Mile baarissa ja samalla kirjoitettiin muutama kortti kotimaahan. Säkkipillin soittajia oli saman kadun varrella useampiakin. Ihan mukavaa musiikkia se on.
Mentiin myöhemmin syömään erääseen baariin. Sen nimi oli muuten Viski Bar. Siellä syötiin ensimmäiset haggikset.
St Gile´s Cathetral on iso rakennus saman kadun varrella. Sen vieressä aukiolla on ollut mestauspaikka.
Kunhan näitä nähtävyyksiä oli katseltu aikamme, päätimme mennä tutkailemaan Holyrood Parkia. Se on saman Royal Milen toisessa päässä kuin linna. Kai se on mailin pituinen katu. Kadun varrella on sellainen talo, jonka harjalla on kullattu hirvenpää jonka sarvien välissä on risti.Tarun mukaan kuningas David l näki näyn vuonna 1128 sellaisesta sarvipäästä paikalla, johon hän rakennutti Holyrood Abbeyn. Luostarissa on usean Skotlannin kuninkaan hautapaikka. Luostari hylättiin, kun sen katto romahti v.1768.
Sitten oltiinkin Skotlannin parlamentin edustalla, joka on iso, pitkä rakennus. Ei mikään vanhanmallinen vaan modernia tyyliä, mikä ei oikein sovi ympäristöönsä. Ihan kuin risuaitaa sen edustallakin. Se on henkilökohtainen mielipiteeni.
Siitä mentiin vielä ohi Queen´s Galleryn ja oltiin kohta parkkipaikalla, mistä näkyi Holyrood Park suurena ja mahtavana. Siinä oli ensin ihan oikeat portaat rinteessä. Niitä pitkin ei pitkälle pötkitty, kun tuli tavallinen kivinen tie vastaan ja sitä pitkin lähdettiin talsimaan. Se oli aika loivaa nousua, välillä toki hieman jyrkempääkin, mutta ei mitään mahdotonta. Loppunoususta oli kallioon hakattu jonkinlainen ura, jota pitkin sinne kiivettiin. Mutta sen jälkeen oltiin perillä, huipulla.
Siinä kohden on ollut aikanaan se tulivuoren kraateri. Se on ollut paljon korkeampi silloin, n. 350 miljoonaa vuotta sitten. Sitten se sammui lopullisesti. Ehkä. Mikä sen tietää, jos vielä alkaa purkautuakin.

Seuraavana aamuna olikin varhainen lähtö, bussilla Loch Nessille nimittäin. Bussi tuli ja se oli sitten menoa eikä nokitusta, kuten ennen sanottiin.
Kuski ajoi aika reippaasti mutkaisia ja mäkisiäkin teitä. Huuteli joskus, kun oli sellainen hyppäyspaikka, mikä tuntui vatsanpohjassa mukavasti. Edinburghin ja Stirlingin välillä, Falkirkissä, on maailman suurin teräksinen hevospääpatsas, kaksi päätä. Se on mahtava näky siinä tien varrella.
Välillä oli pari pysähdystä. Ensimmäinen oli Trossach, missä oli kahvila ja matkamuistoja tietenkin. Ja kaksi kappaletta ylämaankarjaa edustavia elukoita. Musta ja ruskea. Komeat sarvet niillä on ja pitkä karva. Ja tukka silmillä.
Ohitettiin siinä menomatkalla myös Britannian korkein kukkula, Ben Nevis. Se on lähellä Fort Williamia, josta matka vielä jatkui Fort Augustukseen. Siitä alkoi Loch Ness järvi. Järvelle oli veneretki, joka sen halusi tehdä. Osa meni sinne, osa meistä tutkaili sitä kylää ja rantoja.
Jonkin matkaa takaisin matkalla pysähdyttiin Spean Bridgessä, jossa on muistomerkki Britannian Commandoille. Commandot koulutettiin tällä paikalla, vieressä on myös Remembrance Park, johon on haudattu kaatuneiden sotilaiden tuhkia, myös muidenkin kuolleiden tuhkaa on haudattu tänne. Ja siitä matka jatkui takaisin kohti Edinburghia. Takaisin tultiin eri reittiä, Perthin kautta. Kerran pysähdyttiin kahville ja ostoksia sai tehdä, joka halusi. Siitä sitten iltaruskon saattelemana mentiin takaisin Edinburghiin yli Forth Bridgen, mikä on hieman yli 2.5 km pitkä silta. Vedenpinnasta korkeus 46 metriä.

Seuraava päivä oli taas menoa. Ensin käveltiin Bobbyn haudalle ja patsaalle. Bobbyhan oli poliisin koira, jonka isäntä kuoli johonkin tautiin. Bobby makasi isäntänsä haudalla neljätoista vuotta, kävi vain syömässä välillä. Uskollinen koira siis. Samalla hautausmaalla, missä on Bobbyn hauta, on myös hautamuistomerkki ns. julkkiksille. Heitä siellä on paljon myös.
Siinä vieressä on Skotlannin kansallismuseo. Siellä on nähtävää vaikka päiväksi. On vanhaa historiallista tavaraa, luurankoja, ruukkuja, täytettyjä elukoita, avaruudesta tulleita kiviä, maailman vanhintakin kiveä ja vaikka mitä. Alkuasukkaiden juttuja oli paljon, ympäri maapalloa. Siellä viivähti tovin aikaa.
Sitten mentiin sinne Camera Obscuraan. Katolta oli hyvät näkymät ympäri kaupunkia. Opas näytti kuvia pimeässä huoneessa kaupungista ympäriinsä. Heillä on varmaan kamera katolla, ei se muuten onnistuisi tietenkään. Alempana kerroksissa oli monenmoista kummaa. Naamaa vääntäviä peilejä, peilihuoneita, lämpökameraa, röngenkameraa ym. 


Seuraava päivä kierreltiin siellä ja täällä. Olihan se viimeinen päivä Edinburghissa.
Illalla istuttiin vielä joukolla alakerran ravintolassa yhden oluen kera. Muisteltiin tapahtumia ja tapahtumattomiakin.

Erittäin paljon kiitoksia matkan organisoijalle ja matkanjohtajalle varmaan kaikkien puolesta.
Oli taas ikimuistoinen reissu.

P.M.
 Matka Edinburghiin
Castlen kautta Holyroodiin
Arthurs Seat
Matka Loch Nessille
Bobby, National Museum ja Camera Obscura
Kotimatka